Ainoa tapa rakentaa vahva itsetunto, pysyvästi.

Ainoa tapa rakentaa vahva itsetunto, pysyvästi.

Itsetuntoa pidetään psyykkisen hyvinvoinnin kulmakivenä. Tutkimusten mukaan näin ei kuitenkaan ole. Hyvä itsetunto ei johda koulu- tai työmenestykseen, eikä huono itsetunto väkivaltaiseen käyttäytymiseen, huumeiden käyttöön tai tupakointiin nuorella iällä*. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö itsetunnolla olisi väliä, vaan että meillä menee puurot ja vellit sekaisin kun puhumme itsetunnosta. Keskeisempää kuin se, onko itsetunto korkea vai matala, näyttäisi olevan se, missä määrin itsetunto on riippuvainen ulkopuolisista tekijöistä**.


Itsetunto voidaan jakaa:

1. Ehdolliseen itsetuntoon (contingent self-esteem) ja

2. Vakaaseen itsetuntoon (non-contingent self-esteem)


Ehdollinen itsetunto tarkoittaa sitä, että kun tietyt ehdot täyttyvät, henkilö kokee itsensä hyväksi. Esimerkiksi jos Sannan itsetunto on riippuvainen siitä, että hän menestyy töissä ja koulussa, tämän käydessä toteen Sannalla on hyvä ja itsevarma olo itsestään. Mikäli tilanne, jossa Sanna on menestynyt työssään, näyttäisi olevan uhan alla, Sanna kokee suurta stressiä. Mikäli hän kokee, että hän on täysin epäonnistunut ja kyvytön muuttamaan tilannetta, hänellä on suuri riski masentua. Mikäli Sepon itsetunto on kiinni ulkonäössä, hänellä on “hyvä itsetunto” silloin, kun hän täyttää mielestään hyvännäköisen miehen määritelmän. Niin kauan kuin Seppo näyttää hyvältä, hänellä on “hyvä itsetunto”.

Itsetunnon ehdot siis motivoivat meitä toimimaan. Näemme todella suuresti vaivaa ylläpitääksemme positiivista minäkuvaa. Sepon itsetunnon “ehto” motivoi häntä käymään salilla. Sannan “ehto” saa hänet tekemään todella lujasti töitä. Tämän tyyppistä motivaatiota kutsutaan sisäistetyksi kontrolliksi***. Meitä ohjaa sisäiset standardit, jotka tulee täyttää. Koemme, että meidän “pitää” tai “täytyy”. Kun itsetunnolla on ehtoja, eteenpäin ajava voima on peräisin riittämättömyyden pelosta. Mitä tiukempi ehdollinen itsetunto on, sitä kuristavammalta ja ahdistavammalta elämä tuntuu. Vaikka ihminen olisi ulkoisesti kuinka menestynyt, vahvasti sisäisen kontrollin ohjaamana hän ei koe sisäistä vapautta, mielenrauhaa eikä lapsenomaista elämäniloa.

Kun itsetunto on riippuvainen ulkopuolisista tekijöistä, sen taso heilahtelee riippuen siitä, koetko täyttäväsi sisäiset vaatimuksesi vai et. Kun pääset standardeihisi, luulet todellakin olevasi kova häiskä. Kun ehdot eivät täyty, kritisoit itseäsi ja koet riittämättömyyttä. Standardi, jolle on päästävä, määrittyy useimmiten suhteessa muihin. “Kun menestyn töissä”, “Kun olen tarpeeksi kaunis” ovat molemmat ehtoja, jotka vertaavat omaa asemaa suhteessa muihin. Tämän takia vahvasti ehdolliseen itsetuntoon liittyy paljon vertailua.


Millainen sitten on ihminen, jolla on vakaa itsetunto?

Vakaan itsetunnon omaavalla ihmisellä oma arvo tai rakastettavuus ei koskaan ole vaakalaudalla tai kyseenalaistettavissa. Vakaan itsetunnon omaavalla henkilöllä oma arvo otetaan annettuna ja oma itse koetaan rakastettavana ja arvokkaana riippumatta tilanteesta. Kun tällainen ihminen kokee vastoinkäymisiä, hän tuntee kyllä pettymystä, surua ja yksinäisyyttä, mutta ei ota tätä todisteena omasta riittämättömyydestään. Yhtä lailla kun henkilö onnistuu, pääsee tavoitteisiinsa tai tulee kehutuksi, hän kokee iloa, energisoituu tai innostuu, mutta ei koe ylemmyyttä suhteessa muihin. Onnistumiset ja epäonnistumiset eivät tällöin koske henkilön identiteettiä tai minuutta. “Olen ihan yhtä hyvä tyyppi, onnistun tai en.” Kun itsetunto on vakaa, ihminen kokee vahvaa sisäistä autonomiaa eli omaehtoisuutta. Tekemistä ei motivoi tiedostamattomat sisäistetyt odotukset ja roolit vaan omat kiinnostuksen kohteet ja halu palvella yhteistä hyvää. 

Käytännössä täysin vakaa itsetunto ei ole mahdollinen, ainakaan ilman todella pitkäjänteistä työtä oman psyyken kanssa. Opimme perheestämme ja yhteiskunnasta ympärillämme, miten meidän tulisi toimia, jotta meitä arvostetaan. Esimerkiksi länsimaisesta yhteiskunnasta on suhteellisen vaikeaa pullahtaa ulos terveellä suhtautumisella suorituksiin tai tuottavuuteen. Yhteiskunnassamme tuottava ihminen tuo enemmän vaurautta, joten suorituksista kehutaan. Opimme luulemaan, että tuottavuus lisää arvoamme ihmisenä. 

Keskeistä on tulla tietoiseksi omista itsetunnon “ehdoista”, jolloin niiden pakottavuus heikkenee. Kun luotto omaan arvoon riippumattomana mistään ulkopuolisista tekijöistä vahvistuu, uskaltaa kasvaa päivä päivältä enemmän omaksi itsekseen. Elämä hengittää enemmän. Onkin mahdollista tavoitella asioita rentoutuneella päättäväisyydellä, ilman lamaannuttavaa epäonnistumisen pelkoa. Uskaltaa tehdä asioita, joissa ei ole hyvä, eikä murennu vastoinkäymisistä. Tuntee todellista sisäistä vapautta ja elinvoimaa.


Sinulla on siis kaksi vaihtoehtoa pysyvästi hyvään itsetuntoon:

1. Synny buddhan lapseksi ja elä tyhjiössä

2. Ala tietoisesti harjoitella oman arvon erottamista itsesi ulkopuolisista tekijöistä


Koska vaihtoehto kaksi lienee todennäköisempi, kannattaa ryhtyä toimeen. Vakaamman itsetunnon elämänmittaisessa projektissa työkalupakin kärkikolmikossa komeilevat itsemyötätunto, tiedostava läsnäolo ja rohkeus uudelleenmuotoilla syviä uskomuksiaan.


Rakkaudella,

Iida


Lue lisää:

*Baumeister, Campbell, Krueger, & Vohs (2003) Does High Self-Esteem Cause Better Performance, Interpersonal Success, Happiness, or Healthier Lifestyles? Psychol Sci Public Interest.

**Richard M. Ryan and Kirk Warren Brown (2003) Why We Don’t Need Self-Esteem: On Fundamental Needs, Contingent Love, and Mindfulness. Psychological inquiry. 

***Deci EL, Eghrari H, Patrick BC, Leone DR. (1994) Facilitating internalization: the self-determination theory perspective. Journal of Personality.

JOIN 
THE CLUB!

Sign up to be notified about upcoming trainings and events! I rarely send mail, but when I do, it’s juicy.